Olen tänään päivittänyt Oivallusmatkojen Enneagrammisivustoa ja totesin, että joka kerta kun tuohon mainioon itsetuntemustyökaluun tarttuu, oppii uutta.
Tämän päivän kiitollisuuden aiheet muodostavat mielenkiintoisen henkilöketjun, joka alkaa Rauno Moilasesta, jonka Photo Reading kurssilla olimme Rayn kanssa. Taisi olla tuolloin vuosi 2003 tai 2004. Raunon mahtavalla kannustuksella ja opastuksella löysimme tavan omaksua tietoa nopeammin ja tehokkaammin, mutta ennen kaikke saimme tuntumaa omaan itseemme, tunteisiimme ja ajatuksiimme. Kävimme vielä Rayn kanssa jatkokurssillakin taivuttamassa betonirautaa tahdonvoimalla ja totesin, että hitsi – ihminen pystyy mihin vaan, kun vaan tarpeeksi tahtoo. Ja tuosta PhotoReading kurssista se sitten lähti.
Seuraava kiitollisuuden kohteeni on silloinen esimieheni Tapio Suursalmi – Siinä on mies, jonka alaisuudessa olen oppinut uskomaan ja luottamaan omiin kykyihini. Kokonaisvaltainen oppiminen ja itseensä tutustuminen jatkui siis työpaikalla ja siitä kiitos Tapion luottamukselle ja ohjaukselle. Meidän tiet kuitenkin sitten katkesivat, kun liukastuin omalla kotipihallani ja jouduin pitkälle sairaslomalle.
Saikulla oli aikaa ja tilaa miettiä omia arvoja uudellen… olihan pienoinen riski, etten koskaan olisi voinut palata entiseen työhöni. Saikun aikana eksyin Marika Borgin aarrekarttakurssille, josta sinkuiduin Elämäntaidon valmentajakoulutukseen tammikuussa 2005. Jos joku, niin Marika ansaitseen syvimmät kiitokseni ja kunnioitukseni. Hänen avullaan ja tuellaan löysin siis tuon Enneagrammin ja oikeastaan myös itseni.
Ei aina ole niin helppoa katsoa itseään pelistä – itsetuntemus voi olla joskus tosi kenkkumainenkin juttu, kun herää huomaamaan miten kökkömäisesti on käyttäytynyt ja toiminut muita kohtaan. Tälläisen herätyksen sain Marikan ja Amerikkalaisen Enneagrammiohjaaja Andrea Isaacsin intensiiviviikonloppuna keväällä 2008. Olen kiitollinen Andrealle hänen todella ammattimaisesta ohjauksesta ja opastuksesta eri tyyppien sielunsyövereihin… ja jällleen kerran opin paljon itsestäni.
Peilistä näkee myös fyysisen olemuksenkin, johon en ole aina osannut olla niin kovin tyytyväinen. Suomen paras osteopaatti Markku Isokuortti on päässyt usein käyttämään käsiään mun hartiaseutuun ja kallonpohjaan. On toisinaan ihan Markun ansiosta että olen ylipäätään ”pystyssä”, kun en ole tajunnut huolehtia itse itsestäni.
Ketjun viimeinen, kuudes lenkki liittyy pystyssä pysymiseen…ja tässä kohdin tarkoitan henkistä ryhtiä ja selkärankaa. Siitä luin juuri viimeviikolla Stephen Coveyn kirjasta Tie menestykseen: 7 toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. Olen kiitollinen sitä, että hän muistutti minulle henkisen ryhdin pitämisestä – samasa asiasta josta Helena Åhman kirjoitti hiirenkorville lukemassani väitöskirjassa Oman mielen johtaminen.
Henkinen ryhti on parhaimmillaan kiitollisuuden linkittämisestä jokaiseen päivään. Se mitä luvataan itselle tai muille – siitä pidetään kiinni. Itsetuntemuksen ytimessä tutkailen siis ryhtiäni, kiitollisuuttani, fysiikkaani, johtamismallejani ja uskoa rajoittamattomiin mahdollisuuksiin.
Jätä kommentti